Eipä tiennyt merilehmä mitä tuleman piti, kun katseli Vitus Beringin ja Georg Stellerin retkikunnan rantautumista kotisalmensa kallioille. Tulevaisuus ei lopulta osoittautunut tämän suuren ja säyseän merinisäkkään osalta kovin toiveikkaaksi; ihmisen hahmossa sen reviirille purjehtinut musta joutsen söi lajin sukupuuttoon nopeammin kuin olisi voinut kuvitellakaan. Miltä tulevaisuutemme näyttää nyt, onko meillä toivoa? Millaisia tekoja tarvitaan, jotta edessä siintäisi parempi maailma meille kaikille elollisille elää ja kukoistaa?
Valtio Expossa kuultiin ja keskusteltiin tänä vuonna erityisesti toivosta ja tulevaisuudesta. Ajatuksia toivorikkaasta ja kestävästä tulevaisuudesta istuivat vaihtamaan myös Itä-Suomen yliopiston professori ja Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen Arto O. Salonen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Marita Laukkanen ja stellerinmerilehmän kohtalostakin Elolliset-teoksessaan kirjoittanut tutkija, kirjailija Iida Turpeinen. Valtiokonttorin kehittämispäällikkö Katri Kanerva johdatteli panelistit keskusteluun, jossa tie kohti yhteistä hyvää tulevaisuutta kulki niin tieteen, taiteen ja talouden kuin tahdon ja toiveikkuuden sekä näistä syntyvän toiminnan viitoittamana.
Arto O. Salonen, Marita Laukkanen, Iida Turpeinen ja Katri Kanerva Valtio Expossa 13.5.2025. Kuva: Ilari Peltomäki
Irrottaudutaan itsekeskeisyydestä ja kulutuskulttuurista
Maailma ei ole vain minua varten.
Panelistien ensimmäinen avain hyvään tulevaisuuteen löytyy näkökulman ja kulttuurin muutoksesta: elämä on muutakin kuin taloudellisen hyödyn ja kasvun tavoittelua. Minäkeskeisyydestä ei synny aitoa merkityksellisyyden tunnetta. Salonen muistutti kuulijoita, että olemme jok’ikinen erottamattomasti yhteydessä muuhun maailmaan ja luontoon ympärillämme. Tämän yhteyden vaaliminen, luontosuhteen elvyttäminen ja yhteisen hyvän luominen tuovat elämään merkitystä ja parantavat näin myös elämänlaatua. Ei siis ajatella ”Mitä maailma voi antaa minulle?” vaan ”Mitä minä voin antaa maailmalle?”
Asetetaan yhdessä rajat, jotka pitävät oikealla tiellä
Muutos harvoin tapahtuu itsestään ja Laukkanen peräänkuuluttikin kulttuurinmuutoksen tueksi politiikkatoimia. Vapaamatkustajana on helppo mennä mukana ”niiden muiden” ponnistellessa kaikille paremman tulevaisuuden eteen. Yhteisillä poliittisilla päätöksillä, säännöillä ja toimilla yhteisten resurssien kulutusta voidaan ohjata kestävälle uralle.
Kestävän kehityksen tavoitteisiin sitoutumisen tielle tulee kuitenkin monesti talous. Laukkanen kuitenkin näkee, että talous paitsi seuraa perässä ja sopeutuu, voi myös vetää edellä ja näyttää tietä. Kestävä resurssien käyttö ja pitkäjänteiset ilmastotoimet ovat usein myös talouden etu. Kysymys kuuluu, olemmeko valmiita maksamaan hinnan toivorikkaasta tulevaisuudesta, vaikka sijoituksen tuotto näkyisi vasta seuraavalla vaalikaudella tai useiden sukupolvien päästä?
Ammennetaan monipuolisesti tieteestä ja taiteesta
Tulevaisuus on muutakin kuin rahaa ja dataa.
Tulevaisuutta koskevien päätösten tulisi perustua tietoon ja tieteeseen. Talous ja teknologia puolestaan auttavat tavoitteita kohti. Kestävä tulevaisuus ei kuitenkaan ole pelkkää rahaa ja dataa. Turpeinen toi keskusteluun mukaan kulttuurin tärkeän roolin. Keskustelijat jakoivat ajatuksen tieteestä ja taiteesta toisiaan täydentävinä kestävän tulevaisuuden rakennuspaloina. Tutkimus tuo päätöksentekoon viisautta; kulttuuri avartaa ajatuksia ja antaa tilaa tunteille.
Turpeinen mainitsi esimerkkinä kirjallisuuden tunteita herättävästä voimasta raakut. Raakku tuli monelle tutuksi ja rakkaaksi Anni Kytömäen Margarita-teoksen kautta. Kun uhanalaiset raakkuparat jäivät metsäkoneiden alle, oli tunnereaktio suuri. Taide voikin auttaa tuomaan kaukaisen läheisemmäksi, näkymättömän ja kokemattoman näkyväksi ja kosketeltavammaksi. Katastrofi ei aina ilmene selkeinä, ravisuttavina ja helposti uutisoitavina tapahtumina. Taide voi muistuttaa meitä myös hitaammin etenevistä ilmiöistä – tai stellerinmerilehmistä ja menneisyyden virheistä.
Iloitaan ja innostutaan toivorikkaasta tulevaisuudesta
Tulevaisuus on avoin.
Keskustelun päätteeksi kuulijoita rohkaistiin innostumaan ja iloitsemaan siitä, että tulevaisuus on avoin. Ei siis vaivuta epätoivoon, tulevaisuutemme ei tarvitse näyttää pelottavalta dystopialta. Kuvitellaan rohkeasti erilaisia, valoisia tulevaisuuksia. Meillä voimme vielä vaikuttaa, jos näin päätämme.
”Suurta ei ole ilman pientä”, Salonen sanoi hyvin. Meillä kaikilla on mahdollisuus osallistua toivorikkaan ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen omalla toiminnallamme: vastuullisina virkahenkilöinä, demokratiaa vahvistavina kansalaisina, kestäviä valintoja tekevinä kuluttajina. Ollaan aktiivisia ja kannetaan jokainen oma kortemme kekoon. Pienilläkin teoilla on merkitystä.
