Valtion varainhankinnan ja kassanhallinnan tärkeimmät riskit ovat markkinariski (korko- ja valuuttariski), rahoitusriski (pitkäaikainen uudelleenrahoitusriski ja lyhytaikainen likviditeettiriski), luottoriski, operatiivinen riski ja oikeudellinen riski. Valtion tavoitteena on hallita kaikkia lainanoton ja kassanhoidon riskejä järjestelmällisesti. Tämä tukee YK:n kestävän kehityksen tavoitetta 16, joka painottaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita, sekä tavoitetta 8, joka edistää taloudellista kestävyyttä ja vakaata kasvua.
Riskienhallinnan prosessi koostuu riskien tunnistamisesta, kvantifioinnista ja raportoinnista sekä riskienhallintatoimista. Valtiokonttorin hoitama riskienhallinta pohjautuu valtiovarainministeriön määräykseen. Valtiovarainministeriö päättää valtion velan- ja kassanhallinnan strategiasta ja Valtiokonttori toteuttaa velan- ja kassanhallintaa ministeriön antaman ohjeistuksen mukaisesti.
Huolellisesti järjestetyn riskienhallinnan merkitys on kasvanut entisestään, kun valtionvelan määrä on noussut. Valtiolla oli vuoden 2024 lopussa velkaa 169,4 miljardia euroa, mikä oli 61,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtionvelka on kasvanut vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen merkittävästi. Velkasuhde on noussut peräti 33 prosenttiyksikköä. Jokaista Suomen asukasta kohden velkaa oli noin 30 000 euroa vuoden 2024 lopussa. Valtion kassa oli edellisvuoden lopussa 5,5 miljardia euroa.
Tavoitteena valtion rahoitustarpeen kattaminen kaikissa olosuhteissa
Valtion velanhallinnan strategisena tavoitteena on valtion rahoitustarpeen kattaminen sekä velasta aiheutuvien pitkän aikavälin kustannusten minimointi hyväksyttäväksi katsottavalla riskitasolla. Kustannustehokkuuden merkitystä korostaa velan valtiontaloudellinen rasitus. Valtionvelan korkomenot olivat vuonna 2024 3,2 miljardia euroa.
Korkoympäristön viime vuosien muutosta kuvaa se, että vuonna 2021 korkomenot olivat alle 800 miljoonaa euroa. Korkomenojen määrän ohella suuret vaihtelut korkomenoissa voivat olla ongelmallisia valtiontaloudelle. Valtionvelan keskimääräinen uudelleenhinnoitteluaika kertoo, miten nopeasti valtion budjetin korkomenot muuttuvat yleisen korkotason muuttuessa. Uudelleenhinnoitteluaika oli vuoden 2024 lopussa 4,8 vuotta. Korkoriskille valtio altistuu velan- ja kassanhallinnassaan väistämättä. Sen sijaan valuuttakurssiriskiltä valtio on kokonaan suojautunut Valtiokonttorin solmimien valuutanvaihtosopimusten avulla.
Riskienhallinnan konkreettiset toimet ja vaikutukset
Valtion rahoitusriskin hallinnan perusta on 13 pankista koostuva päämarkkinatakaajajärjestelmä. Pankit toimivat sarjaobligaatioiden jakeluverkostona ja takaavat viitelainojen jälkimarkkinoiden toiminnan. Valtiokonttori myös hajauttaa vuosittaisen varainhankintansa ajallisesti ja tavoittelee maantieteellisesti ja sijoittajatyypeittäin monipuolista sijoittajakuntaa. Lainojen erääntymiset ajoitetaan niin, ettei synny suuria erääntymiskeskittymiä. Likviditeettiriskin hallinta perustuu valtion kirjanpitoyksiköiden tulo- ja menoennusteisiin ja riittävän kassapuskurin ylläpitoon. Valtio minimoi kassavarojen sijoittamisesta ja johdannaissopimuksista aiheutuvaa luottoriskiä edellyttämällä vastapuoliltaan korkeaa luottokelpoisuutta ja vakuuksia.
Yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Riskienhallinnan tavoitteiden toteutumisen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on suuri. Valtionvelan systemaattinen ja huolellinen riskienhallinta edistää valtiontalouden kestävyyttä. Se myös ehkäisee velanhallinnasta juontuvien yllättävien menojen syntyä. Tällä tavoin riskienhallinta tukee talousarvion toteutumista ja korostaa eduskunnan budjettivaltaa.