Perillisiä ovat rintaperilliset eli lapset, puoliso, vanhemmat, sisarukset ja näiden lapset, isovanhemmat, tädit, sedät ja enot sekä toissijaiset perilliset (aiemmin kuolleen puolison isä, äiti, veli ja sisar sekä veljen tai sisaren lapset). Mikäli ketään perillisiä eikä testamenttia ole, perintö menee valtiolle. Perillisittä ja ilman testamenttia kuolleen kuolemasta on ilmoitettava kirjallisesti Valtiokonttoriin.

Sukuselvityksen voi tehdä kuka tahansa. Virkatodistuksia voi ryhtyä keräämään jokainen, jonka intressissä on löytää kuolinpesään oikeudenomistaja, joka voi päättää kuolinpesän asioista. Sukuselvityksen voi hankkia itse tai antaa sen sukuselvityspalvelua tarjoavan tahon tehtäväksi. Viime kädessä, mikäli kukaan muu ei asiaa hoida, poliisi on velvollinen ryhtymään toimiin oikeudenomistajan löytämiseksi (perintökaaren 18 luvun 4 §).

Jos täydellistä sukuselvitystä ei ole mahdollista saada, tuntemattomalle poissaolevalle perilliselle voi hakea edunvalvojan (linkki DVV:n ohjeisiin), jonka hallussa pesä on, kunnes pesä viimein 10 vuoden kuluttua kuolemasta tulee perintöoikeuden vanhenemisen johdosta valtiolle.

Jos perillinen on kirjallisesti luopunut perinnöstä, perintö siirtyy perimysjärjestyksessä seuraavana olevalle sijaantuloperilliselle. Vasta jos koko perimysjärjestys on käyty tällä tavoin läpi, voidaan todeta, ettei perillisiä ole. Alaikäisten osalta luopumiseen tarvitaan Digi- ja väestötietoviraston eli DVV:n lupa. Kirjallisten luopumisten jälkeen on vielä toimitettava perunkirjoitus ja vahvistettava perukirjan osakasluettelo, johon oikeudenomistajaksi on merkitty Suomen valtio, DVV:ssä. Kun osakasluettelon vahvistus on saatu, pesän voi ilmoittaa Valtiokonttorille.

Sukuselvitys on katkeamaton sarja virkatodistuksia vainajasta 15 ikävuodesta aina kuolemaan saakka. Myös kaikista kuolleista perillisistä tulee olla vastaava selvitys, jotta saadaan selville kuolleen sijaan mahdollisesti tulevat perilliset. Sukuselvityksen voi hankkia itse tai antaa sen sukuselvityspalvelua tarjoavan tahon tehtäväksi. Sukuselvityksiä tekevät mm. asianajajat ja muut lakimiehet. Sukuselvityksen kustannukset maksetaan pesän varoista, mikäli kuolinpesässä on varoja.

Testamentti annetaan tiedoksi perilliselle. Tiedoksiannon tarkoitus on, että perillinen saa tutkia, onko testamentti laadittu laissa säädetyssä muodossa. Jos perillisiä ei ole, testamentti annetaan tiedoksi Valtiokonttorille.

Ei tarvitse. Testamentti annetaan tiedoksi vasta testamentin tekijän kuoltua.

Valtiokonttori ei myy valtiolle perintönä tulleita kiinteistöjä, paitsi niissä poikkeustapauksissa, joissa se on tarpeen pesän velkojen maksamiseksi. Kaikki kiinteistöt eivät tästä huolimatta jää valtion omistukseen. Valtiokonttori tekee aikaisintaan vuoden kuluttua perinnönjättäjän kuolemasta päätöksen siitä, mihin omaisuus lopulta päätyy. Jos kiinteistö päätyy esimerkiksi kunnan omistukseen, kunta saattaa olla halukas myymään sen.

Periaatteessa Valtiokonttori tulisi tällöin kutsua perunkirjoitukseen. Käytännössä emme ole pitäneet tätä tarpeellisena niissä tapauksissa, joissa koko omaisuus on testamentattu. Valtiokonttorille riittää, että testamentti annetaan tiedoksi Valtiokonttorille perunkirjoituksen jälkeen. Perukirjajäljennös on edellytys sille, että Valtiokonttori voi hyväksyä testamentin.

Hautaamiseen liittyvät kustannukset tulevat maksettaviksi kuolinpesän varoista. Jos kuolinpesässä on varoja, vainajan läheiset saavat halutessaan järjestää vainajan varoihin nähden kohtuulliset hautajaiset. Mikäli kukaan ei ryhdy järjestämään hautaamista tai varoja ei ole, tulisi olla yhteydessä vainajan viimeiseen kotikuntaan, joka hautaustoimilain 23 §:n mukaan viime kädessä vastaa hautausjärjestelyistä.

Henkilön kuoltua on selvitettävä hänen perillisensä. Perilliset selvitetään tekemällä täydellinen sukuselvitys. Kuolinpesä luovutetaan sukuselvityksessä löytyneiden perillisten hallintaan. Jos perillisiä ei ole, kuolemasta pitää ilmoittaa kirjallisesti Valtiokonttoriin.

Testamentti on aina annettava tiedoksi perilliselle. Tiedoksiannon tarkoitus on, että perillinen saa tutkia, onko testamentti laadittu laissa säädetyssä muodossa. Jos perillisiä ei ole, testamentti on annettava tiedoksi Valtiokonttorille.

Testamentti annetaan tiedoksi Valtiokonttorille vain silloin, kun perillisiä ei ole. Leski perii puolisonsa perintökaaren 3 luvun 1 §:n perusteella, eikä Valtiokonttoria ole myöskään mainittu saman pykälän 2 momentin toissijaisten perillisten luettelossa. Testamenttia ei tarvitse tässä tapauksessa antaa tiedoksi Valtiokonttorille.

Valtiokonttori ei tutki sukuselvityksiä testamenttiasioissa. Tiedoksiantajan vastuulla on selvittää, kenelle testamentti tulee antaa tiedoksi. Testamentin mukana Valtiokonttoriin lähetetään perukirjakopion lisäksi kopio perinnönjättäjän virkatodistuksesta, josta näkyy, että hän on kuollut sekä kopio yhden yleistestamentinsaajan virkatodistuksesta, josta näkyy, että hän on elossa (kopio rekisteriotteesta, jos kysymyksessä on yhteisö).

Henkilön kuoltua on selvitettävä hänen perillisensä. Perilliset selvitetään tekemällä täydellinen sukuselvitys. Sukuselvityksen voi tehdä kuka tahansa. Virkatodistuksia voi ryhtyä keräämään jokainen, jonka intressissä on löytää kuolinpesään oikeudenomistaja, joka voi päättää kuolinpesän asioista. Vuokrasopimuksen irtisanomisesta ja asunnon tyhjentämisestä huolehtii sukuselvityksessä löytynyt perillinen. Mikäli sukuselvityksestä ilmenee, ettei perillisiä ei ole, tulee tehdä ilmoitus perillisittä kuolleesta henkilöstä Valtiokonttoriin. Valtiokonttori määrää kuolinpesälle pesänhoitajan, joka huolehtii myös vuokra-asuntoon liittyvistä toimenpiteistä.

Perilliset eivät pääsääntöisesti joudu henkilökohtaiseen vastuuseen vainajan ja kuolinpesän veloista, vaan velat maksetaan kuolinpesän varoista. Velat voivat kuitenkin tulla perillisten maksettaviksi, jos perunkirjoitusta ei pidetä tai perukirjaa toimiteta verottajalle ajoissa, tai perillinen antaa perukirjaa varten väärää tietoa vainajan varallisuudesta.

Perillisen on siis pidettävä perunkirjoitus määräajassa, joka on kolme kuukautta kuolinpäivästä. Perukirja on toimitettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta. Jos näitä asioita ei ole mahdollista suorittaa määräajassa, niihin voi hakea lisäaikaa Verohallinnosta.

Perillinen ei myöskään saa vaarantaa velkojien oikeutta. Näin voi käydä, jos perillinen antaa vääräksi tietämänsä ilmoituksen tai jättää tahallaan ilmoittamatta jonkin tietämänsä seikan perunkirjoituksessa tai vahvistaessaan valalla perukirjan.

Vainajan ja kuolinpesän velkoja maksetaan seuraavassa järjestyksessä: Ensin maksetaan pesänselvitysvelat erääntymisjärjestyksessä, seuraavaksi vainajan elinaikana syntyneet velat ja viimeisenä muut vainajan kuoleman jälkeen syntyneet velat kuin pesänselvitysvelat. Pesänselvitysvelkoja ovat esimerkiksi hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä muut kuolinpesän hoitoon liittyvät tarpeelliset kustannukset.

Jos kuolinpesässä ei ole likvidejä varoja kaikkien velkojen maksuun, mutta pesässä on asunto, kiinteistö tai muuta rahanarvoista omaisuutta, tämä omaisuus pitää myydä ja käyttää myynnissä saadut varat velkojen maksuun.

Jos rahat eivät realisointien jälkeenkään riitä kaikkien velkojen maksuun, tämä ilmoitetaan velkojille ja pyydetään heidän kirjallinen suostumuksensa siihen, että jäljellä olevat varat voidaan jakaa velkojen suhteessa. Kopio perukirjasta pitää lähettää myös ulosottolaitokselle, jotta se saa tiedon pesän varattomuudesta.”